Vaellus Kevon luonnonpuistossa - Kuivin lenkki
Luomusjärvien välisen harjun päällä kulkee polku |
Perjantai 26.7.2013
Ajoimme torstaina Kaamaseen, jossa yövyimme Kaamasen Kievarin pihassa teltassa. Oli kuuma päivä, auton mittari näytti +26 astetta Inarissa. Myös mäkäräisiä tuntui olevan kiusaamassa. Perjantaiaamuna sitten heräsimme hyvissä ajoin ja ajoimme Kevon ja Kuivin reitin lähtöpisteelle, Sulaojan parkkipaikalle. Sieltä lähdimme vaeltamaan vähän kymmenen jälkeen. Ensimmäinen lounastauko pidettiin 2km jälkeen olevalla tulipaikalla.Keli oli puolipilvinen, eikä juurikaan ollut itikoita.
Ruktajärven autiotupa |
Lounastauon jälkeen matka jatkui Luomusjärvien välistä harjua pitkin. Puoli viiden aikaan olimme Ruktajärven autiotuvalla, jossa ei ollut ketään muita. Välillä tuli muutamia ihmisiä vastaan, jotka kehuivat reittiä kauniiksi. Tapasimme myös Metsähallituksen väkeä, kun pidimme taukoa Luomusjärvien rannalla. Tulivat veneellä järviä yhdistävää ojaa pitkin. Yövyimme kahdestaan Ruktajärven tuvassa, mikä oli aika hyvää tuuria tällä suositulla vaellusreitillä. Tuvan vieressä yöpyi teltassa vanhempi Salolainen pariskunta, joita näimme vielä myöhemminkin Kevon reitin varrella.
Ylöspäin kohti avotunturia |
Lauantai 27.7.2013
Lauantaina pääsimme lähtemään tuvalta klo 8.40. Ensimmäinen 3 kilometrin pätkä meni todella nopeasti ja olimme nuotiopaikalla jo tunnin kuluttua. Kävin viilentämässä varpaitani järvessä ja söimme välipalaa. Nuotiopaikan jälkeen nousimme portaita pitkin ylös tunturiin, missä matka jatkui mukavassa maastossa. Maisemat olivat kauniit ja aurinko paistoi lämpimästi, mutta samalla tunturituuli viilensi oloa. Ei oikein tiennyt riittääkö t-paita vai pitäisikö pitää takki päällä. Vesipaikoilla pidimme taukoa ja reitin varrella näimme myös poroja. Kello 12.30 tulimme hyvälle taukopaikalle. Rinnettä pitkin laski alaspäin kunno puro, joka laski luonnon muovaamaan altaaseen. Siellä olisi voinut käydä uimassa, jos olisi tarennut! Jalkoja kuitenkin viilennettiin raikkaassa vedessä.
Tauon paikka |
Puoli kolmen aikaan pääsimme yhteensä 11,5 kilometrin matkan jälkeen seuraavalle nuotiopaikalle, jossa teimme ruokaa. Salolainen pariskunta Marja ja Jouko olivat juuri syöneet siellä, kun me aloitimme ruoanlaiton. Paikka oli todella hyvä tauolle. Nuudeleista tuli tosin vähän liian tulisia, mutta saipahan ainakin potkua seuraavaa etappia varten. Päätimme vielä jatkaa matkaa Fiellun putoukselle asti, jonne oli matkaa jäljellä noin 6km. Meitä oli peloteltu rankalla maastolla, mutta onneksi maasto ei ollut niin kamala kuin olimme pelänneet. Kevon komea kanjoni avautui meille klo 16.20 ja sitä näkymää olisi voinut jäädä ihailemaan koko loppupäiväksi! Aurinko paistoi ja maisema oli kertakaikkisen UPEA! Uskomatonta, että Suomesta löytyy tällaisia paikkoja.
Kevon kanjoni |
Seuraava nuotiopaikka ei ollut mikään kummoinen, joten matkamme jatkui eteenpäin.Muutaman ylä- ja alamäen jälkeen laskeuduimme lopulta pitkää ja paikoin jyrkkää kanjonin seinämää alas kanjoniin. Kanjonin pohjalla virtaa Kevojoki, joten jouduimme vielä ylittämään sen vaijereiden avulla. Mikolla riitti vaelluskengissä varret, mutta minä jouduin vaihtamaan vaelluskengät crocseihin ja ylittämään joen niillä. Perillä telttailualueella olimme noin kahdeksan maissa. Laitoimme teltan pystyyn kammin viereen ja söimme ruoaksi herkullista jauhelihakeittoa. Hyttysiä oli alhaalla kanjonissa runsaasti, joten kömmimme aika nopeasti telttaan niitä karkuun.
Fiellun putous |
Sunnuntai 28.7.2013
Teltassa nukutun yön jälkeen teimme aamupalaa ja kävimme ihailemassa Fiellun putousta lähempää. Kohti Kuivia lähdimme kävelemään noin klo 11.20. Nousu kanjonista takaisin ylös tunturiin oli rankka, mutta sen jälkeen muut nousut ja laskut olivat helpompia. Viimeiset 10 kilometriä Kuiville oli enimmäkseen tasaista maastoa. Suoalueella ylitimme puron, jossa minulla kastui toinen vaelluskengistä. Puro oli ihan pikkuisen liian syvä minun vaelluskengilleni. Neljän ja kuuden kilometrin välissä on entinen tulipaikka, joka on pikkuisen sivussa varsinaiselta reitiltä. Pidimme siellä ruokatauon ja Mikko laittoi meille ruoan. Olin ihan poikki ja päätäni särki. Onneksi särkylääke ja ruoka auttoivat asiaan. Viimeiselle 4 kilometrin matkalle Kuivin autiotuvalle lähdimme reippain askelin, sillä askeliamme jouduttivat edessäpäin näkyvät tummat pilvet. Puolessa välissä matkaa autiotuvalle näimme salamoita Kuivin takana. Päivä olikin ollut todella hiostava ja kuuma, joten ei ihmekään, että alkoi ukkostaa. Viimeinen kilometri tuvalle meni kovassa tuulessa, mutta onneksi vältyimme sateelta. Kamajokea ylittäessä kastelin vahingossa vielä toisenkin kenkäni, joten oli onni että pääsimme tuvalle. Tuvalla oli vain 2 vaeltajaa, vanhempi pariskunta Saksasta. He olivat kiertämässä Kuivin lenkkiä myötäpäivään.
Kohti Kuivia |
Jäimme tuvalle kahdeksi yöksi lepäilemään. Maanantai meni täysin välipäivän merkeissä. Peseydyimme, paistoimme lättyjä, pesin pyykkiä, jne. Ja ketään emme nähneet koko päivänä. Kunnes yhtäkkiä alkuillasta alkoi väkeä tulla tuvalle paljon. Kyseessä oli Tampereen seurakunnan nuorten aikuisten vaellusryhmästä, jotka pikapuoliin pystyttivät varsinaisen telttakylän autiotuvan pihapiiriin. Illalla alkoi satamaan, joten tuvassa oli hetken aikaa todella ahdasta, kun kaikki kerääntyivät sinne sateensuojaan. Kymmenen hujakoilla siirryimme makuupusseihin nukkumaan, sillä aamulla oli edessä aikainen herätys.
Kuivin autiotupa |
Tiistai 30.7.2013
Nousimme tiistaiaamuna klo 5.30 ja aloitimme heti aamupuuhat. Keli oli harmaa ja utuinen. Lähdimme kohti Akukammia vesisateessa puoli kahdeksalta. 10 kilometrin matka kammille sujui vauhdilla vesisateessa ja olimmekin kammilla jo 10.30. Emme juuri pitäneet taukoja välillä. Vastaan tuli tällä pätkällä vain yksi nainen koiran kanssa.
Vanha Akukammi |
Uusi Akukammi |
Njavgoaivin autiotupa |
Keskiviikko 31.7.2013
Nousimme aamulla ylös tietoisina siitä, että tämän päivän matka on mukana lyhyt eiliseen verrattuna. Kelikin oli parantunut. Lähdimme kuitenkin hyvissä ajoin liikkeelle ja vähän puolen päivän jälkeen saavuimme takaisin autollemme. Autolla matka jatkui vielä Leville kylpylähotelliin saunomaan ja lepuuttamaan lihaksia. Seuraavana päivänä matka jatkui Kilpisjärven kautta Norjan puolelle roadtripin muodossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti